Väläyksiä Viron historiasta
Suomalaiset harvoin tulevat miettineeksi miten virolaisten kohtalot poikkeavat omistamme, meille suomalaisille onneksi. Tietoakin siitä on rajoitetusti saatavissa, kuitenkin kirjastoista löytyy Viron historiaa käsitteleviä kirjoja, mikäli osaa hakea.Viron asuttaminen:
Ensimmäiset asuinpaikat, toistaiseksi saatujen tietojen mukaan, ovat olleet Pärnun lähistöllä (8.vuosituhannen puoliväli-6.vuosituhat eKr.) Pullin kylässä.Myös Pohjois-Virossa Kundan alueella asui mesoliittisen kauden aikana ihmisiä. Puhutaan ns. Kundan kulttuurista .Täällä asuvat eivät vielä olleet suomalais-ugrilaisia vaan todennäköisesti europideja. Suomalais-ugrilaisten merkitys kasvoi noin 2500 eKr., jolloin idästä tulleet heimot sekoittuivat paikallisiin.
Virolaiset olivat yhteyksissä sekä läntisten naapuriensa, viikinkien, että itäisten, slaavilaisten kanssa. Ensimmäinen merkintä historian kirjoissa on siitä, miten Kiovan ruhtinas Jaroslav Viisas valloitti Tarton vuonna1030 ja nimesi sen Jurjeviksi. Tarttolaiset saivat kaupungin takaisin kuitenkin jo 30 vuoden kuluttua.
Kristinuskon saapuminen Viroon:
Ensimmäiset kosketukset kristinuskoon virolaiset saivat idästä, siitä kertoo mm joidenkin sanojen alkuperä. Mutta varsinaisesti pakanoiden käännyttäjät tulivat etelästä. Saksalaiset kauppiaat ja ristiritarit olivat valloittaneet Liivimaan, nyk. Latvian pohjoisosan , 1200-luvun alussa. 1201 oli perustettu Riian kaupunki .Kun liiviläiset ja latgalit oli alistettu , alkoivat hyökkäykset pohjoiseen.Etelä-virolaiset maakunnat Sakala ja Ugandi olivat hyökkäysten kohteena ja lopulta 1217 käytiin kansallis-sankari Lembitun johdolla ratkaisevat taistelut Viljandin pohjoispuolella. Itsenäiseksi jäivät enää saarenmaalaiset ja pohjois-virolaiset.
Viro ja Tanskan ja Saksalaisen ritarikunnan aika Virossa:
1219 Tanskan kuningas Valdemar II hyökkäsi Pohjois-Viroon ja valloitti Lindaisan linnoituksen. Niin syntyi Tallinna (Taani linn. Taani=Tanska).Virolaiset taistelivat sinnikkäästi valloittajia vastaan ,mutta lopulta 1223 oli koko manner alistettu. Uskonto tuotiin Viroon miekan avulla, kansaa alistaen ja veriuhreja maksaen, joka myöhemmin on vaikuttanut virolaisten suhtautumiseen uskontoon. Saarenmaa on kautta historian ollut Viron viimeiseksi valloitettu alue , nytkin he pitivät pintansa aina vuoteen 1227, mutta joutuivat lopulta alistumaan ristiritareille. Tallinnan ympäristö kuului tanskalaisille, Tarton hiippakunta vallitsi Tarton ympäristössä, Saaremaa-Läänemaan hiippakunta saarilla ja länsi -Virossa, keski-Virossa oli saksalaisen ritarikunnan alue ja etelä-Virossa Riian arkkihiippakunta, ts. saksalaiset. Hiipakuntia johtivat saksalaiset. Samoihin aikoihin syntyivät mm Tarton ja Tallinnan kaupungit , alkunsa saivat myös Rakvere, Narva, Haapsalu, Vanha-Pärnu ja Viljandi.
Seuraava virolaisten yritys kukistaa saksalaiset hallitsijansa tapahtui vuonna 1343, kun Harjumaalla puhkesi talonpoikaiskapina , jota nimitetään Juriyön -kapinaksi, jonka saksalaiset kuitenkin kukistivat.
Keskiaikana Viroon kehittyi saksalaistyylinen sääty-yhteiskunta, jossa virolaisten asema oli toimia kartanoiden työntekijöinä, joilla oli työvelvollisuus kartanoon, he maksoivat erilaisia veroja, menettivät muuttovapautensa; talonpojat sidottiin turpeeseen.
Viroon tuli tietenkin myös katolisen uskon myötä luostarilaitos, jonka rakennuksia ja niiden jäänteitä on vieläkin nähtävissä.
Luterilaisuus levisi etelä-Viron kaupunkeihin vuoteen 1526 mennessä.
Viro ja Ruotsin aika:
Liivimaan sodat (1558-1582 ) alkoivat vuoden 1558 alussa Venäjän hyökätessä Vanhalle Liivimaalle. Saksalainen ritarikunta oli heikentynyt eikä kyennyt vastustamaan hyökkäyksiä . Sotien tuloksena oli Viron alueen jakaminen niin, että Etelä-Viroa hallitsivat puolalaiset vuoteen 1621 asti, kunnes Ruotsi valloitti loputkin Liivimaasta. Altmarkin rauhassa ( 1629)Ruotsi sai Liivinmaan Väinäjokea myöten, joten nyt koko virolainen alue oli osa Ruotsia. Saarenmaa siirtyi Tanskalta Ruotsille 1645.Ruotsin ajasta puhutaan yleisesti hyvänä Ruotsin aikana. Syynä siihen varmastikin on mm se, että silloin perustettiin Tarton yliopisto ( 1632), Tallinnan kymnaasi (1631), perustettiin ensimmäinen opettajaseminaari, kehitettiin kansanopetusta, valtio otti saksalaiselta aatelistolta maata itselleen, tosin se ei helpottanut talonpoikien asemaa. Narvan kaupunki alkoi toimia aktiivisena idän ja lännen kohtauspaikkana ja sitä rakennettiinkin huomattavasti. Balttiasta tuli myös emämaan vilja-aitta.
Vanha hyvä Ruotsin aika päättyi 1700 alkaneeseen Pohjan sotaan, joka sekä tuhosi maata että vei Viron Venäjän keisarikunnan alaisuuteen.
Viro ja Venäjän aika:
Pietari I , joka oli keisarina Viron alueen liittyessä Venäjään, rakennutti Tallinnaan kauniin palatsin, mutta kansan asema ei suuresti muuttunut. Voimassa pysyivät määräykset Viron ja Liivinmaan luterilaisesta uskonnosta, saksalaisesta hallinnosta ja oikeuskäytännöstä, saksan kielen asemasta virallisena kielenä, ritariston maaomistuksesta ja talonpoikien maaorjuudesta.. Keisari myös palautti Ruotsin vallan aikana kruunulle otetut maat entisille omistajille. Nykyisen Viron alue jaettiin kahteen osaan; Pohjois-Virossa oli Viron kuvernementti ja Etelä-Viro ja nyk. Latvian pohjois-osa oli Liivimaan kuvernementti, joita johtivat venäläiset kuverneerit.Venäjän vallan aikana aloitti Tarton yliopisto uudelleen toimintansa 1802. 1816 Viron kuvernementissa ja 1818 Liivimaan kuvernementissa hyväksyttiin laki, joka lopetti maaorjuuden . Talonpojat saivat henkilökohtaisen vapauden , mutta heidän talonsa olivat kartanoiden omistuksessa.. Vaikka talonpojat saivat sukunimet, heidän liikkumisvapautensa oli rajoitettua ja he joutuivat maavuokraajan asemaan. Vuokra voitiin maksaa rahana vasta vuoden 1856 jälkeen. 1860-luvulla tehtiin useita lakeja , jotka helpottivat talonpojan elämää, keisarikunnassahan maaorjuus lopetettiin 1861.
Viron kansallinen herääminen
Kansallinen herääminen Virossa ajoittui vähän myöhäisempään aikaan kuin Suomessa. Pärnuun perustettiin ensimmäinen sanomalehti, Perno Postimees ( 1857-63), perustajana Voldemar Jannsen, jonka muutti perheineen Tarttoon ja perusti siellä Eesti Postimees-lehden. Hänen tyttärensä Lydia Koidulasta tuli Viron kansallisrunoilija. Tartossa pidettiin ensimmäiset Laulujuhlat 1869. Vaikuttajina sekä Tartossa että Pietarissa, jossa oli melkoinen virolainen asujaimisto, olivat mm sanomalehtimies ja politikko Carl Robert Jakobson ja taidemaalari Johann Köhler. Kuuluisa on Jakobsonin puhe Vanemuise-seurassa , jossa hän valotti virolaisten historiaa uudesta näkökulmasta.. Jakob Hurt aloitti kansanrunouden keräämisen Virossa. Fr.R. Kreutzwald kirjoitti kansanrunojen pohjalta ja Kalevalan innoittamana virolais-eepoksen "Kalevipoeg", joka painettiin Kuopiossa 1862.Venäläistämiskausi kohtasi myös Balttiaa 1880-luvulla. Koulukieleksi tuli venäjä, hallintoa venäläistettiin, myös ortodoksikirkon asema vahvistui. Venäläistämisen vastavoimaksi nousi nuori kansallismielinen liike Viron Ylioppilaiden Seura, joka vihki lippunsa käyttöön 1884 Otepäällä. Tästä lipusta tulikin nykyisen Viron lippu. Tarttosta, oli tullut kansallisen kehityksen keskus .
Myös Balttia radikalisoitui 1900-luvun alussa. 1905 Tallinnassa surmattiin noin 300 ihmistä ja useat edistykselliset ihmiset olivat pakotettuja poistumaan maanpakoon.mm Suomeen. Virolaiset osallistuivat kuitenkin uuden duuman työskentelyyn.
1905 levottomuudet aiheuttivat uuden venäläistämiskauden, jonka aikana rakennettiin mm Tallinnaan kaunis Aleksanteri Nevskin kirkko ja Kuremäen naisluostari Itä-Viroon.
Viron itsenäisyyden aika:
Itsenäistymisajatukset Virossa eivät olleet erityisesti esillä, päinvastoin Viro koettiin osana keisarikunta, tosin haluttiin autonomisempaa asemaa. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjällä tapahtuvat vallankumoukset mahdollistivat sen, että 24.2.1918 Viro julistettiin itsenäiseksi. Tätä itsenäisyyttä kesti kuitenkin vain päivän, sillä saksalaiset tulivat seuraavana päivänä. Alkoi vapautussodan aikakausi, jolloin virolaiset ajoivat alueeltaan ensin saksalaiset ja sitten venäläiset. Myös suomalaisia joukkoja osallistui näihin taisteluihin. Lopullinen rauha Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin 2.helmikuuta 1920 Tartossa, jossa virolaiset onnistuivat neuvotteluissa samaan paljon etuuksia heikolta Neuvosto-Venäjältä.Viron kansa oli ensimmäistä kertaa itsenäinen ja oman maa-alueensa haltija sitten vuoden 1227.
Alkoi oman valtion kehittäminen. 1920 valittiin ensimmäinen varsinainen hallitus , joka teki mm maauudistuksen, joka vaikutti syvästi virolaiseen yhteiskuntaan. Suurtilat otettiin valtion haltuun ja näin murrettiin vuosisatoja kestänyt saksalaisten ylivalta. Tiloja jaettiin mm vapautussodan veteraaneille. Perustuslaissa poliittinen valta keskittyi kansanedustuslaitokselle ,riigikogulle., joka nimitti hallituksen ja valtionvanhimman. Ensimmäisen tasavallan aika Virossa oli poliittisesti rikkinäinen , hallituksia oli kaikkiaan 21. Kokemukset hallitsemisesta olivat vähäisiä ja pitkäjännitteisyyden puute vaikeutti suurempien uudistusten toteuttamista.. Virolainen yhteiskunta oli pitkään vasemmistohenkinen , mutta 1924 kommunistien vallankaappaushankeen epäonnistuttua, heidän osuutensa yhteiskunnasta poistui. Viroon vaikutti tietysti myös 1929 taloudellinen taantuma. Se herätti levottomuutta kansassa 1930-alussa, työttömyys nousi ja kruunu devalvoitiin. Sisäpolitiikassa hallituksen vaihtuivat ja merkittävää osuutta alkoi esittää vapaussotilaiden liitto eli vapsit. He oli ottaneet vaikutteita sekä suomalaiselta lapuanliikkeeltä että saksalaisilta kansallissosialisteilta. Vapsit tahtoivat perustuslainmuutosta ja omassa esityksessään korostuivat valtionpäämiehen merkitystä.. Vapsien kannatus nousi ja he saivat mm kunnallisvaaleissa suurvoiton. Silloin valtionhoitajan toiminut Konstantin Päts julisti poikkeustilan kuudeksi kuukaudeksi, kielsi vapsien toiminnan. 1934 Päts hajotti riigikogun eikä kutsunut sitä enää koolle. Pätsillä oli oma perustuslakiehdotuksensa, jonka hän sai läpi ja lain mukaan Pätsistä tulikin Viron ensimmäinen presidentti 1938. 1930-loppua kutsutaan "vaikenemisen ajaksi", sillä sallittiin ainoastaan Pätsin puolueen toiminta. Sinä aikana syntyi myös ns. "Tarton henki ", joka ilmeni hiljaisena mutta päättäväisenä vastustuksena Tallinnan johtajien päätöksille.
Toinen maailmansota:
Toinen maailmansota toi Viroon taas uudet herrat. Viro tahtoi pysytellä mahdollisimman puolueettomana, mutta oli pakotettu tekemään Neuvostoliiton kanssa tukikohtasopimuksen 1939. Viroon tuli 25.000 sotilasta suljettuihin tukikohtiin. Hitler kutsui saksalaisia kotiin ja Virosta lähtikin 12100% saksalaista.Toukokuussa 1940 Neuvostoliitto painosti Viroa päästämään 90 000 neuvostoliittolaista sotilasta maahan. Viro oli miehitetty ilman yhtään laukausta. Järjestettiin kuvaelma ala Neuvosto-Viron synty. Maasta kyyditettiin 10 000 ihmistä Siperiaan, mm presidentti Päts ja armeijanjohtaja Laidoner Venäjän vankiloihin ja sairaaloihin.
1940-41 eli Neuvosto- Viro. Taas oli saksalaisten vuoro valloittaa maa.Virolaisia oli molemmissa armeijoissa. Osa heistä pakeni Neuvostoaikana metsään "metsäveljiksi". Saksalaisten tultua rankaistiin niitä, jotka olivat tehneet yhteistyötä edellisten hallitsijoiden kanssa. Surmattiin juutalaisia ja virolaisia. Saksalaisten miehitys kesti 1941-44, jolloin maassa oli ns. myötäjuoksijoiden nukkehallitus. Virolaisia otettiin armeijaan ja heitä vietiin mm itärintamalle.
Sodan loppuvaiheissa virolaisia lähti pakolaisiksi n 80.000. Pääosa pakeni Ruotsin ja Saksaan ja sieltä eteenpäin USAhan, Kanadaan ja Austraaliaan. Monet joutuvat viettämään pitkiäkin aikoja leireillä. ja yhteydet kotimaahan katkesivat vuosiksi. Sodan lopputuloksen tiedämme, Virosta tuli Sosialistinen Neuvostotasavalta.
Neuvostoaika ja uudelleenitsenäistyminen
Neuvostoaika voidaan jakaa stalinismin aikaan, suojasäähän ja pysähtyneisyyden aikaan. Stalinismin ajalle tyypillistä oli kolhoosien synty, jota nopeutettiin vuoden 1949 kyydityksillä. Hetkessä vietiin 20 000 ihmistä junilla kohti tuntematonta itää. Suurin osa heistä palasi, mutta paljon kärsineinä. Viroa johti tietenkin EKP(Viron kommunistinen puolue), jota puolestaan johtivat usein Venäjältä tulleet virolaiset. Suojasään aikana virolaisetkin liittyivät joukoittain EKP:hen. Viro alkoi muuttua maatalousmaasta teollisuusmaaksi, johon tarvittiin työvoimaa ja sitä tuotiin muualta Neuvostoliiton alueelta. Venäjänkielisten osuus lisääntyi jatkuvasti. Toisinajattelijoita löytyi, varsinkin 1970-luvulla ja sen jälkeen. 1980-luvulla alkoi näkyä venäjänkielen ja maahanmuuttajien suosiminen, yhteiskunnassa ristiriidat kasvoivat. Siihen kiinnittivät huomiota mm sivistyneistön edustajat, joita tietenkin rangaistiin aktiivisuudesta.Gorbatsovin uudistuspolitiikka antoi uskoa paremmasta ja alkoi aktiivinen poliittinen toiminta. Oli lopultakin selvinnyt miten Molotov ja Ribbentrop olivat jakaneet Euroopan ja osoitettiin mieltä sitä vastaan. Samoin vastustettiin suuren fosforiittikaivoksen avaamista Itä-Virossa. Alettiin avoimesti puhua Viron historian "valkoisista läiskistä", 1988 Tallinnan laulukentälle kokoontui 300 000 henkeä suurtilaisuuteen, luotiin kansanrintama, ja 1990 Viron kongressi. EKP:n korkeinneuvosto päätti maaliskuussa ettei hyväksy Neuvostoliiton miehitystä; alkoi siirtymäaika. Moskovassa tapahtui elokuussa 1991 epäonnistunut vallankaappausyritys, Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi. Syntyi Viron tasavalta.
Lähteet:
"Viro, historia, kansa, kultuuri", toimittanut Seppo Zetterberg
Ain Mäesalu, Tõnis Lukas, Mati Laur, Tõnu Tannberg: "Eesti ajalugu"
Nirk: "Viron kirjallisuuden historia"
Õie Elango, Ants Ruusmann, Karl Siilivask: "Eesti maast ja rahvast"
Linkkejä
Estonica History
Suomalaiset Virossa 1600- ja 1700-luvulla
sää Virossa
